Tatjana, naisvankila IK-2 Uljanovka, Leningradin lääni, Venäjä

Olen ollut vankilassa 1,5 vuotta. Minulla on 14-vuotias tytär. Kun jouduin vankilaan, meidän välit menivät poikki. Sen jälkeen, kun olitte käyneet hänen luonaan jouluna, hän tuli katsomaan minua. Olen loputtomasti kiitollinen teille tyttärestäni ja minusta, koska olette auttaneet meitä paljon. Ja hän on saanut unohtumattoman elämyksen siitä, kun kävitte hänen luonaan. Meistä tuli läheisempiä ja te autoitte meitä siinä, ettemme unohtaisi toisiamme. Paljon kiitoksia teille, te teette hyvää asiaa. Tämän projektin ansiosta ihmiset, jotka eivät tunteneet Jumalaa, saivat kuulla Hänestä ja kääntyä puoleensa. Olen nähnyt sen ja tiedän, ettei yksikään sydän ole jäänyt kylmäksi, tämä on koskettanut kaikkia! Tyttärelläni on nyt vaikea murrosikäaika. Kun jouduin vankilaan, hän otti minuun etäisyyttä, mutta teidän toimintanne on antanut hänet minulle takaisin. Tällä hetkellä meillä on tosi hyvät välit ja tyttäreni odottaa minua. Kiitos Jumalalle!

Anna

Minun mielestäni tämä on loistava projekti, sillä naiset meidän vankilassamme ovat kiitollisia siitä, mitä teette. Se ilahduttaa sekä meitä että meidän lapsiamme. On sellaisia naisia, joita sukulaiset eivät käy katsomassa ja jotka eivät pidä kirjeenvaihtoa omaistensa kanssa. Kun kävitte viimeksi, naiset juuri ja juuri pidättivät kyyneleitä, niin kiitollisia he olivat teille. Se on niin harvinaista ja ilmaista. On niin mukavaa, että lapset ilahtuivat niin paljon. Minulla on 7-vuotias tytär, joka asuu mummonsa kanssa. Osallistuin projktiin myös silloin ensimmäisen kerran ja lähetin tyttärelle hyvänjouluntoivotukset. Tämä projekti on koskettanut monia. Tytär ei tiedä, että olen vankilassa, hänelle kerrotaan, että olen sairaalassa. Minulla on pitkä tuomio, mutta yritän ollan kunnolla, tehdä töitä, eikä minulla ole ollut vielä mitään rikkeitä. Vapauduttuani vankilasta haluan jatkaa tyttäreni kasvattamista. En ole huumeiden käyttäjä tai alkoholisti, ehkä menen vielä naimisiin ja saan toisen lapsen. En aio palata tänne, koska olen ymmärtänyt, ettei tämä paikka ole minua varten.

Hudakova Karina

Olin tutkinnan alla, kun meidän luo tultiin kertomaan, että voimme täyttää lomakkeitta, jotta meidän lapsiamme käytäisiin katsomassa ja antamassa heille lahjoja jouluna. Jonkin ajan kuluttua saimme valokuvia, joista ymmärsimme, että heitä todella käytiin katsomassa. On hyvin mukavaa, että on olemassa ihmisiä, joille meidän lapsemme eivät ole yhdentekeviä. Lapseni asuu isänsä luona. Kirjoitan hänelle kirjeitä, mutta hän ei vastaa niihin. Mies on mennyt naimisiin ja hänen uusi vaimonsa vastaa joskus minun kirjeisiini. Näin lapseni ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen valokuvassa, jonka te olitte tuoneet minulle.

Porhamenko Jelena

Itse olen Murmanskista. Olen joutunut tänne ikävän tapauksen takia. Äitini on jo iäkäs ja poikani asuu hänen luonaan. He odottavat minua. Eivät aina voi kirjoittaa kirjeitä puhumattakaan siitä, että tulisivat tänne käymään: olen kaukana, ei ole rahaa eikä terveyttä. Olin hyvin iloinen tästä kirjeestä. Olen ollut täällä jo kaksi vuotta. Pyydän poikaani koko ajan kirjoittamaan minulle. Hän on 16 v, ymmärrän, että tuo on sellainen ikä. Kun toitte tämän kirjeen, minulla oli hyvin jännittävä ja iloinen hetki. En ollut nähnyt häntä pitkään aikaan, enkä ollut saanut kirjeitä. Olin kokenut jonkinlaista sokkitilaa. Vasta kun olin saanut kirjeen, aloin itkeä kovasti. Kannattaa jatkaa tätä projektia. Tiedän, että minua rakastetaan ja odotetaan. Tyttäreni on Kaliningradissa. Nainen, joka kävi katsomassa tytärtäni, kirjoitti minulle kirjeen ja ehdotti kirjeenvaihtoa ja sitä, että hän voisi käydä katsomassa tytärtäni silloin tällöin. Tämä on hyvä asia, kaikillahan on lapsia. Se, mitä te teette, on hyvin mukavaa ja tarpeellista. Paljon kiitoksia teille.

Tatjana Petrova

Olen Murmanskista. Minulla on poika. En ole pitkään saanut minkäänlaista tietoa hänestä. Hän oli 12v., kun jouduin vankilaan, nyt on jo 16. En edes tunnistanut häntä valokuvissa, jotka olette tuoneet. Tämä on niin jännittävää, mutta niin tarpeellista, muutenkin tapahtuu niin harvoin jotakin hyvää. Varsinkin kun meidän kaltaiset saavat niin harvoin kirjeitä kotoa.
Poika kirjoitti: ”Rakas äiti, älä loukkaannu. Kirjoitan sinulle varmasti, kun minulla on aikaa. Älä ole huolissasi, minulla on kaikki hyvin.” Sain valokuvia, aivan kuin olisin käynyt kotona.
Luulen, että kannattaa jatkaa tätä projektia. Te tuotatte niin paljon iloa lapsillemme. Kaikki, mitä he saavat meiltä, on kirjeet. Ja nyt sitten lahjojakin. Paljon kiitoksia teille työstänne.

Alla, naisvankila IK-2, Uljanovka, Leningradin lääni, Venäjä

Paljon kiitoksia teille siitä, mitä teette, autatte meitä saamaan yhteyttä lapsiimme ja osallistumaan jotenkin heidän elämäänsä. Ajattelin paljon tätä, enkä voinut uskoa tätä todeksi, mutta te tulitte ja toitte valokuvia. Äitini kirjoitti minulle ja näin lapseni.

Marjana, naisvankila IK-2, Uljanovka, Leningradin lääni, Venäjä

Olin sellissä ja hallinnon edustajat tulivat ja sanoivat, että meidän tulisi täyttää lomakkeita, jotta meidän lapsia käytäisiin katsomassa. Kukaan meistä ei uskonut silloin, että todellakin annettaisiin joitakin lahjoja. Täytimme lomakkeet, emmekä uskoneet saavamme vastauksia. Sellaista on vangin elämä. Paljon kiitoksia teille. Kiitämme teitä tuesta, oli niin mukavaa saada vastauksia lapsiltamme. Me toivoimme, toivo kuolee viimeisenä. Sain kolme valokuvaa lapsestani ja kortin, jossa oli hänen pienen kätensä hahmo. Oli todella mukavaa ja itkin, kun olin saanut tämän kaiken. Minulle tämä on hyvin arvokasta! Tänäkin vuonna minä osallistuin projektiin ja täytin lomakkeet. Olen varma, että siinä käy hyvin. Minulla on vielä 4 vuotta tuomiota, joten kannattaa uskoa hyvään. Paljon kiitoksia teille avusta. Ja kiitoksia siitä, että olette olemassa.

Vera, Naisvankila IK-2 Uljanovka, Leningradin lääni, Venäjä

Kuulin tästä projektista ja tietysti nousi samantien kysymyksiä mieleen. Olen kaukana lapsestani ja kodistani, eikä minulla ole mahdollisuutta nähdä häntä. En ole nähnyt häntä kolmeen vuoteen. Puhumme hänen kanssaan puhelimessa ja kirjoitamme kirjeitä. Minun 7-vuotias poikani asuu Ukrainassa mummonsa kanssa. Jos käytte lapseni luona, olen tosi iloinen! Hän saa näkyvän todisteen siitä, etten ole unohtanut häntä. Puhua puhelimessa on hyvä, mutta saada lahja on tosi arvokasta. Hän on iloinen ja minulla on hyvä olo. Kiitoksia teille.

Tatjana, naisvankila IK-2, Uljanovka, Leningradin lääni, Venäjä

Keskustelimme pitkään teidän käynnistänne ja projektistanne ennen ja jälkeen nukkumaanmenoaikaa, emmekä ymmärtäneet, mitä varten tätä kaikkea tehdään. Emme uskoneet siihen, että joku todella lähtee ja vie lahjoja lapsille. Minähän asun Pietarissa, mutta monet asuvat toisissa kaupungeissa. Meille ei tullut mieleenkään, että te todella aiotte käydä eri kaupungeissa jokaisen lapsen luona. Te olette onnistuneet siinä, olette yhdistäneet äitien ja lasten sydämet! Paljon kiitoksia teille!