Pyörimme ympäri Pietaria - miten suuri se onkaan! Meillä on mukana lahjoja ja kameroita. Meillä tarkoitan Jan Volkovia, "Enkelin joulukuusi" projektin alullepanijaa ja “Kristillisten seurakuntien assosiaation” vankilatyön johtajaa, hänen pientä tytärtään Lanaa, joka rakastaa lasten onnittelemista, Janin apulaista Anechka Arakia, teleoperaattori Boris Krylovia (joka ajaa autoa), minun Larisaani ja minua, Valentin Kazerskia. Muistelemme, kuinka kaksi vuotta sitten osallistuimme tähän mielestämme tärkeään missioon, minkä lopputuloksena syntyivät dokumentit "Tervehdys, lapseni!" ja "Eroon tuomitut".

Tämän projektin kautta pyrimme osoittamaan Jeesuksen rakkautta ja myötätuntoa vankien perheitä kohtaan. Monet vangit ja heidän perheensä eivät ole tottuneet siihen, että muut ihmiset osoittaisivat hyvyyttä heitä kohtaan. Vankeusajan jälkeen entiset vangit joutuvat usein torjutuiksi niin perheidensä kuin yhteiskunnan taholta.

”Enkelin joulukuusi” on tuonut ihmisille iloa, toivoa ja pelastusta jo monen vuoden ajan. Tämän kristillisen toiminnan tarkoituksena on toivottaa vankien lapsille hyvää joulua vanhempiensa nimissä ja toivomuksesta. Halukkaat antavat vapaaehtoisesti rahaa, ostavat lapsille lahjoja ja vievät ne isien ja äitien viestillä varustettuna suoraan lapsille, jotka ovat eri kaupungeissa, seuduilla ja maissa… ja joskus etsivät lapsia, jotka asuvat lastenkodeissa. Mutta miksi ihmiset niin innokkaasti ryhtyvät tähän työlääseen tehtävään?

Päivän ja yön vartijan hahmoissa hyvä ja paha taistelee Moskovan korkeuksissa vain elokuvissa. Todellisuudessa niin kuin Dostojevskikin on kirjoittanut, hyvä ja paha taistelee jatkuvasti ja taistulupaikkana on ihmisen sielu. Tuhota paha maailmankaikkeudessa on hyvin vaikeasti toteutettavissa oleva tehtävä, mutta parantaa omaa sielua tehden hyvää lähimmäisilleen on jotakin, mihin pystyy jokainen.